Ensimmäinen nalle

Tämä nallejen valmistus on tosiaan tällä hetkellä kaikkein mieluisinta puuhaani. Tekeleeni olivat siihen asti koostuneet lähinnä kudotuista leluista, amigurumeista ja sen sellaisista. Mieleeni ei koskaan ollut tullut, että voisi itse valmistaa nalleja.
Erään päivänä olin kirjastossa katselemassa uusia neulekirjoja, kun käteeni sattui nallenvalmistuksesta kertova opus. Tuo kirja sai minut tajuamaan, että nalleja voisi tosiaan tehdä itse ja siitä se sitten lähti. Selasin kotiin päästyäni kirjan kannesta kanteen ja ryhdyin pian tuumasta toimeen. Kirjassa olleiden kaavojen ja ohjeiden avulla sain kyhättyä kasaan ensimmäisen nalleni,  joka näytti tältä

Nalle ei IHAN näyttänyt siltä miltä sen olisi kuulunut näyttää, mutta voi kuinka ylpeä minä olin siitä! Ja olen kyllä vieläkin. Nallen pää heiluu ihan miten sattuu, silmät on ihan liian korkealla ja raajat on niin löysästi kiinni, että ne saa venytettyä mihin suuntaan tahansa! Olin kuitenkin ylpeä siitä, että olin saanut aikaan jotain uutta ja ainutlaatuista ja tiesin että tämä nalle ei tosiaan jäisi minun viimeisekseni =)

alku

Jos joku olisi minulta lapsena kysynyt, pidänkö käsitöistä, olisi vastaus ollut tiukka "EN". Tuolloin kun pidin käsitöiden tekoa silkkana kidutuksena,jonka joku oli keksinyt laittaa muiden kouluaineiden joukkoon. Tuotokseni olivat aina puolet isompia kuin toisten, tai ne olivat pelkkiä tuhruisia möykkyjä tai eivät vain syystä tai toisesta muistuttaneet lainkaan opettajan alkuperäistä malliluomusta. Yleensä minä tuhersin yhtä kudottua hiirtä tai ukkelia vielä silloin, kun toiset olivat jo siirtyneet toisen tai kolmannen tehtävän pariin.
Vuosikausiin en tehnyt vapaaehtoisesti minkäänlaisia käsitöitä, koska se tuotti minulle enemmän tuskaa kuin iloa. Tämä on aika hassua siksi, että minä kasvoin kuitenkin käsitöiden ja käsillä tekemisen maailmassa, voisi sanoa että käsitöiden tekeminen kulkee minun perheessäni verenperintönä. Äitini on aina ollut ihan mielettömän hyvä kutomisessa, ompelussa ja monessa muussa käsityön sivuhaarassa. Kun toisten lasten vaatteet ostettiin valmiina kaupasta, oli minulla usein päälläni äidin valmistama paita tai mekko. Myös siskoni, isoisäni ja tätini ovat olleet melkoisia kädentaitureita, minä tunsinkin itseni usein perheen mustaksi lampaaksi.
Teini-iässä minulle kuitenkin tapahtui jotain. En tiedä mikä muutoksen sai aikaan, mutta äkkiä aloin valmistaa itsekkin käsitöitä. Unohdin luomisen ja suorittamisen paineet ja aloin nähdä kuinka hauskaa käsitöiden tekeminen voi olla! Ensimmäinen harrastukseni oli kutominen, joka tänäkin päivänä on eräs mielipuuhiani. Ajan myötä mukaan on tullut virkkaus, verhoilu ja nyt uusimpana nallejen valmistus, joka on mielettömän hauskaa puuhaa!
Tämän blogin nimi on nallepuoti, koska tällä hetkellä suurin intohimoni on valmistaa juuri noita nalleja. Esittelen tässä blogissa kuitenkin muitakin kätteni tuotoksia. Lähinnä valmistan leluja, villapaitoja tai muita suurempia kutomuksia harvemmin.
Tervetuloa mukaan käsityöharrastajat, tekin jotka haluaisitte kokeilla tätä jaloa harrastusta, mutta ette ihan uskalla koska pelkäätte että ette osaa. Voin kertoa, että kyllä osaatte, ja lopultahan käsitöissä ei ole tärkeintä se kuka saa aikaan hienoimman luomuksen, tärkeintä on että nauttii omasta tekemisestä ja on itse ylpeä siitä mitä on saanut aikaan!